Suomella on ilmastonmuutoksessa vain voitettavaa. Lämmityskustannukset pienenevät. Järvenjäillä luistelusta tulee uusi talviurheilulaji hiihtämisen tilalle. Kasvukausi pitenee, lämpösumma kasvaa ja viljelykasvien sadot suurenevat. Meillä on runsaat makean veden varannot, mutta auringonpaiste ei kuitenkaan kykene aiheuttamaan maan suoloittumista. Tryffelit kasvavat Suomessa (jo nyt). Uusia viljelylajejakin saadaan.
Matalammilta leveysasteilta tulijoita saattaa jatkossa olla enemmänkin mahdottomien ilmastollisten olosuhteiden vuoksi, mutta eikös Jyrki Kataisen mielestä juuri se ratkaisisi Suomen työvoimapulan?
Kunpa vielä saisi hallituksen luopumaan tuulimyllypuistojen perustamisen tukemisesta veronmaksajien tai sähkönkuluttajien rahalla! Tutkittaisiin ensiksi ainakin vaihtoehtoiset tuulienergiateknologiat, kuten leijavoimalat. Niistä on tehty prototyyppejä ainakin Italiassa, Kaliforniassa ja Japanissa. Leijavoimalalla saavutetaan vakaat ja voimakkaat tuuliolot reilun kilometrin korkeudessa ja vältetään valtava sijoitus passiiviseen infraan eli myllyjen jalustoihin. Suomessa olisi myös harrastuslentämisen vähäisyyden puolesta enemmän tilaa tällaisten voimaloiden sijoittamiseen.
Kuluvan kuun aikana The Financial Times julkaisi sarjan talousasiantuntijoiden ja -toimittajien alustuksia otsikolla Austerity Debate. Kannanotot keskittyivät siihen, onko syytä jatkaa elvytystä vai siirtyä julkisen talouden vyönkiristämiseen. Mielestäni kirjoituksista ylitse muiden nousee toimittaja Niall Fergusonin tarkkanäköinen analyysi (FT 20.7.) Yhdysvaltain budjettialijäämien tilasta ja millaisia vaikutuksia sillä on ihmisten odotuksiin ja sitä kautta edelleen siihen, miten talous tulee jatkossa kehittymään.
The Financial Timesin tutkimuksen mukaan 45% amerikkalaisista pitää todennäköisenä (likely) että seuraavien 10 vuoden aikana Yhdysvaltain hallitus ei tule selviämään taloudellisista velvoitteistaan. Tämä huoli koskettaa konkreettisesti myös ulkomaisia sijoittajia, jotka ovat luotottaneet 47% Yhdysvaltain liittovaltion velasta. Jos liittovaltion talous olisi tasapainossa, tämä ei olisi ongelma. Sen sijaan budjettialijäämät suhteessa BKT:hen ovat samaa luokkaa kuin Yhdysvaltojen (ja muiden yhdistyneiden joukoissa taistelleiden valtojen) alijäämät toisen maailmansodan aikana. Vuodesta 2007 alkaen Yhdysvallat on elänyt - osin nousukauttakin - elvytystaloudessa velaksi aivan kuin se rahoittaisi täysimittaista maailmansotaa. Toki Irakissa ja Afganistanissa on joukkoja, mutta niiden kustannus (nykykursseihin korjattuna) on vielä pientä toisen maailmansotaan verrattuna.
Niall Ferguson näkee rauhanajan alijäämäelvytyksessä vertailukohtia kaukaisessa pre-keynesiläisessä maailmassa, jossa Argentiinan ja Venezuelan heikot hallitukset yrittivät välttää vaikeita valintoja. Nämä kokeilut päättyivät poikkeuksetta velkojien tappioksi: joko ulkomaiset lainoittajat jäivät ilman saataviaan, kun valtio päätti jättää lainat maksamatta (default) tai kotimaiset lainoittajat kärsivät lainan reaaliarvon menetyksen inflaation kautta.
Globalisaation jälkeen on vaikea nähdä - ainakaan länsimaisissa talouksissa - seuraavaa bruttokansantuotteita voimakkaasti kasvattavaa pyrähdystä, jolla alijäämäbudjeteista kertyneet velat kutistuisivat suhteessa BKT:hen. EKP:n pääjohtaja Jean-ClaudeTrichet onkin perustellusti vaatimassa euroalueen veropolitiikan kiristämistä julkisen talouden alijäämien pienentämiseksi.
Yhdysvaltain ekspansiivisen talouspolitiikan kestävyys jää suureksi kysymysmerkiksi. Avoimilla pääomamarkkinoilla Yhdysvaltain elvytys valuu mm. Kiinaan toisin kuin vaikkapa 1930-luvun laman aikana. Ehkä juuri siitä syystä emme ole vielä nähneet inflaation voimistumista Yhdysvalloissa; dollari nostaa tuotteiden ja teollisuuslaitosten arvostuksia muualla maailmassa, ja hintataso nousee mm. Kiinassa, jonka renmimbi on kuitenkin sidottu dollariin kiinteällä vaihteluvälillä. Yhdysvallat on toistaiseksi ulkoistanut inflaation maihin, johon yhdysvaltalaiset yritykset sijoittavat.
Mitä tapahtuu, jos Kiina eräänä kauniina päivänä päästää renmimbinsä kellumaan? Kiinalla on siihen varaa täsmälleen silloin, kun keskushallinto katsoo, että maahan tehdyt kiinteät sijoitukset ovat riittävän paljon suuremmat verrattuna Kiinan keskuspankin hallussa oleviin dollarivarantoihin. Kun dollarit voi laittaa lihoiksi, Kiina sen tekee. Tämä päivä ei välttämättä ole kovin kaukana.
Renmimbin kellutus pudottaisi dollaria rankasti, dollarimääräisten tuontihintojen nousu käynnistäisi jyrkän inflaation Yhdysvaltojen omalla maaperällä ja ulkomailla kärsijöiden joukossa olisivat kaikki liittovaltiota rahoittaneet tahot. Valitettavasti euromaissakin niitä on varsin paljon ja valtavien summien, tuhansien miljardien dollarien, edestä. Siitä eteenpäin dynamiikkaa on vaikea ennakoida, mutta Yhdysvaltojen valtionlainojen kysyntä saattaisi kriisiytyä ja liittovaltio saattaisi olla kykenemätön hoitamaan lainanmaksuaan. Ei kovin ruusuinen näkymä vai mitä?
Ennustusten tekeminen on aika turhanpäiväistä hommaa, koska tulevaisuus täytyy vielä tehdä. Eli mielihokemani sanoin, il futuro non ci appartiene. Kun kesän kuumuudella oikeutetaan kuitenkin haitallisempiakin ajanvietetapoja kuten puukkohippasia ja mäkkärijonossa ammuskelua, ei kai kukaan pahastu jos menen kuokkimaan horoskooppiosaston tontille? Sentään ihan tähtitieteen perustutkinnon suorittaneena minulla, jos kellä, pitäisi olla pätevyys tulkita taivaankappaleiden vaikutusta suomalaisiin.
Vantaan Sanomien Leena Koivisto kirjoitti (21.7., s. 4) otsikolla Lupa olla naiivi kesän pienistä iloista, lähtien liikkeelle kalastuksesta ja auvoisasta vesielementissä elämisestä. Niinpä: monen nuiva ja itseensä käpertyvä elämänasenne haihtuu hiljalleen, kun helle jatkuu ja työssäolijatkin elävät työltä jäävän vapaa-ajan kuin olisi lomalla joka päivä.
Minun ennustukseni on tämä: ensi vuoden keväällä, eduskuntavaalien tuntumassa Suomeen tulee kaikkien aikojen vauvabuumi. Onhan auringon jo tieteellisesti todistettu lisäävän seksihalukkuutta. Jos sen jälkeen on voitettava vain saamattomuus, niin suomalaisillahan on siihen jo ennestään vanha ja aina yhtä voimakasta naiiviutta aiheuttava lääke: alkoholi. Jos hellepäivien naiivius jälkeenpäin kaduttaisikin, antakaa kerrankin elämän voittaa.
Voidaanko länsimaita kohdanneet typerät ääri-islamilaisten terrorismi-iskut mahdollisesti tulkita vastareaktioksi länsimaisen poliittisen eliitin vahvalle mielikuvitukselle, kun se joukkotuhoaseista tuotettuun tekaistuun tiedusteluaineistoon perustuen on laajasti tukenut sotilaallisia operaatioita (ihan oikeita, ei kuviteltuja) Lähi-idässä? Tämä siis siitä huolimatta, että monessa länsimaassa merkittävä osa kansasta on ollut alusta alkaen sotilaallista puuttumista vastaan.
Kysyn vaan, en väitä mitään. Oliko kysymys poliittisesti korrekti? Entä jos kysyn, mitä helvettiä Suomi luulee Afganistanissa tekevänsä?
Luin Heikki Sariolan pääkirjoituksen Duodecim-lehdestä vuodelta 2005. Hän ehdottaa yläkoululaisten keskuudessa tehtäväksi tutkimusta tapahtumista, jotka he ovat kokeneet seksuaalisena hyväksikäyttönä (jonka rikosnimike tulisi ehdottomasti muuttaa seksuaaliseksi pahoinpitelyksi). Kannatan tätä ajatusta.
Virikkeeni tutustua lasten raiskauksia ja seksuaalista pahoinpitelyä koskevaan tutkimustietoon tuli lähipiiristä. Tuttavaperheen yläkoulua käyvä tytär oli kertonut vanhemmilleen, että hän tietää koulukaveripiirissään kaksi tyttöä, jotka perhepiiriin kuuluva mies on raiskannut. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli eroperhe, ja kumpikin raiskaaja oli tytön äidin uusi miesystävä.
Jos tuttavaperheeni tyttären kaveripiirin olettaisi edustavan tyypillistä keskiarvoa, ja hänen tuntevan vaikka pari sataa muuta tyttöä, saataisiin tästä ekstrapoloimalla huikea määrä jo pelkästään perhepiirissä tapahtuneita raiskauksia, yksi tyttö sadasta. Kun tätä ajatellaan ikäluokittain, se tarkoittaisi että yläkouluikään mennessä jokaisessa ikäluokassa on vajaat 300 läheisen raiskaamaa tyttöä. Todellinen määrä voisi olla suurempikin, koska kaikki eivät kokemuksiaan kerro kenellekään ja toisaalta aivan pikkulapsena saadut traumat eivät edes voi olla muistinvaraisia.
Suomessa on meneillään jatkuva lapsuuden kriisi. Osassa nuorten aikuisten psyykkisen oireilun räjähdysmäisestä lisääntymisestä voi olla tällaistakin alkuperää. Tästä huolimatta Sexpo ajaa aktiivisesti 16 vuoden suojaikärajan poistamista lasten kanssa harjoitettavalta seksiltä ja käytännössä vain 13-vuotiaitten altistamista seksiin aikuisten kanssa. Siis rangaistuksetta, jos näyttöä pakottamisesta ei saada. Onneksi Suomessa on Raisa Cacciatoren tapaisia rohkeita asiantuntijoita, jotka uskaltavat esim. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kerta toisensa jälkeen puolustaa lasten oikeuksia lapsena elämiseen. Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto antaa lasten oikeuksien laajentamiseen tähtääviä lausuntoja ministeriöille. Poliittisten päättäjien tulisi asettua vahvasti tukemaan lasten oikeuksien toteutumista lainsäädännössä ja myös löytää aseet lasten seksuaalisen pahoinpitelyn kitkemiseksi minimiin.
Tietoon saamani esimerkit osoittavat, kuinka perheiden hajoaminen luo alustaa huoltajan uuden kumppanin taholta tulevelle seksuaaliselle pahoinpitelylle. Perheisiin tulisi sijoittaa yhteiskunnan voimavaroja ennen niiden hajoamista, koska jokainen perheen hajoaminen aiheuttaa lasten kärsimyksen ohella vastuiden kaatumista yhteiskunnan kannettavaksi jo pelkästään veronmaksajilta nyhdettyinä tulonsiirtoina yksinhuoltajille.
Seksuaalisten pahoinpitelyjen torjumisessa nykytilan kartoittaminen kouluissa tehtävin anonyymein tutkimuksin olisi tärkeä lähtökohta toimenpiteiden aloittamiseksi. Edellä mainitsemassani MLL:n lausunnossa esitetäänkin sitten jo mm. valistuksen keinoja, joilla lapset saadaan suojautumaan pahoinpitelyltä ja hakemaan apua, jos he uhkaavat joutua tai joutuvat pahoinpidellyiksi.
Suomessa ei osata huomioida kovan helteen ja suoran auringonpaisteen vaikutusta. Italiassa kuumuuteen on totuttu ja ymmärretään pysyä varjossa, varsinkin keskipäivää seuraavien kuumimpien 3-4 tunnin ajan.
Tämänpäiväistä ja parin seuraavan päivän kovia helteitä ajatellen vetoan kaikkiin meihin, että katselisimme ympärillemme. Saatamme nähdä kadulla välittömässä kuolemanvaarassa olevan ihmisen ja voimme estää tuon kuoleman. Tarkoitan sammuneita tai erittäin päihtyneitä ihmisiä.
Alkoholin nauttiminen jo sinällään aiheuttaa nestehukkaa. Erityisesti seinivieressä, auringonpaisteessa makaava juoppo voi saada lämpöhalvauksen, jota voidaan luulla liian juomisen aiheuttamaksi sammumiseksi. Olipa kyse kummasta tahansa, kysykäämme varmuuden vuoksi onko henkilö tajuissaan. Jos hän vastaa, kehottakaamme häntä siirtymään varjoon, ellemme sitten suorastaan auta tukien. Jos vastausta ei kuulu, henkilö on saatava palaamaan tajuihinsa, nesteytettyä (alkoholittomalla) juomalla ja siirrettyä varjoon. Hätänumeroon soittaminen ei ole tässä tapauksessa hätävarjelun liioittelua.
Erityistä sukupuolivähemmistöjen puolustamista ei tarvittaisi sen enempää kuin heteroillekaan, jos eräissä toisissa vähemmistössä ei piilisi erityistä vihaa homoja kohtaan. Viha nousee peloista, ja pelko siitä, ettei tunne homoja henkilökohtaisesti. Mutta homous on toisenlaisuutta siinä missä heteromiehen ja -naisen toisenlaisuus. Ei homoutta pidä nostaa jalustalle jonain mukamas malliesimerkkinä toisenlaisuudesta: parisuhteita ajatellen malliesimerkki toisenlaisuuden hyväksymisestä on ennemminkin perustellummin heterosuhde, jossa toteutuvat kumppanin sekä luonne-eroavaisuuksien että fyysisten eroavaisuuksien hyväksyminen.
Minulla on homoja myös ystäväpiirissä. Se ei estä minua sanomasta, että olen homojen adoptio-oikeutta vastaan. Syy tähän kantaan löytyy siitä, että adoptiossa on kyse lapsen oikeudesta vanhempiin eikä päinvastoin.
Lapsella on mielestäni oikeus nimenomaan isään ja äitiin. Nainen ja mies vanhempina ihan konkreettisesti mahdollistavat lapsen kasvamisen aidon toisenlaisuuden kunnioittamisen ilmapiirissä - ei se, että lapsi saa kaksi ”samanlaista” vanhempaa. Aitoon toisenlaisuuteen nimittäin kuuluvat luonne- ja kulttuurierojen lisäksi myös ihmisten väliset fyysiset eroavaisuudet, jotka voivat johtua eri sukupuolesta tai fyysisestä vammaisuudesta.
Tämä kirjoitus syntyi vastauksena eräälle homojen erityissuojelua ehdottaneelle kommentoijalle eilisen blogini keskustelussa.
Suomessa olisi nyt poliittisesti hyvinkin tärkeitä asioita, joista olisi syytä keskustella perinpohjaisesti ennen päätösten tekemistä. Veropolitiikka, uusiutuvan energian tukimuodot, lasten hyväksikäytön rangaistusten koventaminen - näin muutamia mainitakseni. Hallituspuolueille median juuttuminen homokeskusteluun on oikein kiva hengähdystauon paikka.
Kansanedustaja Jyrki JJ Kasvi (vihr) paheksuu blogissaan sitä, että Kristillisdemokraattien pj. Päivi Räsänen esittää seuraavan kysymyksen:
”Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle? ”
Kasvi väittää, että tässä on kyse kiihottamisesta ”vastareaktioihin”; sitävastoin kysymys on hyvinkin aiheellinen ja kuvaa hyvin tilannetta, jossa kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat ilmaisseet kannattavansa homoavioliittojen laillistamista. Hallituspuolueista Keskusta horjuu toistaiseksi kumpaan kantaan kallistuisi. Tämä siis tilanteessa, jossa suuri osa kansalaisista taas pitäisi avioliiton ennallaan, vain naisen ja miehen välisenä.
Kasvi jatkaa seuraavalla heitolla, jossa Pride-iskun tekijöiden ja kahden opposition puoluejohtajien kesken jo tehdään vahvaa rinnastusta, pelaten lopuksi vielä natsi-kortinkin:
Eivätkö Pride-iskun tekijät saatiPäivi Räsäsen ja Timo Soinin kaltaiset kokeneet poliitikot ymmärrä, mitä heidän valitsemansa tien päässä on? Tänä vuonna pippurikaasua, ensi vuonna tiiliskiviä Ei tarvitse mennä 70 vuotta kauemmas historiaan, kun seksuaalivähemmistöjä tapettiin Euroopassa teollisesti. Haluavatko seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia vastustavat arvokonservatiivit todella samaistua näihin esikuviin?
Kirjoituksesta nousseen keskustelun melskeessä kansanedustaja Kasvi heittää itse vielä seuraavan mustamaalaavan kommentin, implisiittisesti uskotellen että tässä olisivat asialla samat arvokonservatiivit (ja natsit) joista hän kirjoituksessaan puhui:
Pikavippitoiminta pitäisi kieltää. Se aiheuttaa olemassaolevien velkaongelmien kärjistymistä ja aiheuttaa jossain määrin itsessään velkakierteeseen joutumista. Kaikki pikavippiyritykset eivät ole noudattaneet kieltoa, jolla ”ryyppäämislainan” antaminen tilille yöaikaan haluttiin estää.
Pikavippiyritysten toiminta perustuu koronkiskontaan, ei pelkkään kohtuullisen riskipreemion asettamiseen. Nykyisellä pikavipin myöntämismenetelmällä riskipreemion asettaminen perustu millaan tavalla asiakkaan todelliseen maksukykyyn. Tunnollisesti luottonsa takaisin maksavat asiakkaat kustantavat maksukyvyttömien aiheuttamat luottotappiot moninkertaisesti. Sivutuotteena saadaan velkaongelmaisia asiakkaita, jotka useimmiten ovat nimenomaan nuoria aikuisia.
Nuorten asiaa ajavana eduskuntavaaliehdokkaana kantani pikavippeihin on sama kuin kuluttajavirastolla: pikavippitoiminta Suomessa tulisi kieltää kokonaan. Pikavippien myöntämiseen liittyviä toistuvia sääntörikkomuksia on tuotu myös kuluttaja-asiain neuvottelukunnan tietoon. Lainsäädäntötyö tarvitsee tämän ilmiön kohdalla ryhtiliikettä. Todelliseen tarpeeseen nuorille aikuisille voitaisiin kehittää sosiaalisperusteista luototusta yhteiskunnan taholta huomattavasti matalammalla korolla ja valtiontakauksella, opintolainan tapaan.
Rikosseuraamuslaitos on vuoden alusta lähtien vastannut rikosseuraamusviraston ja vankeinhoitolaitoksen toimialoista. Vankiloiden ”asujaimisto” on muuttunut siitä lähtien, kun sakkotuomion maksamatta jättämisestä ei ole enää voinut saada vankeutta.
Porvoon mäkkärisurmat saivat taas herätettyä keskustelun rangaistusten riittävyydestä. Nykyisin murhasta ja joukosta vähäisempiä rikoksia, kuten tapon yrityksiä, selviää helposti alle 15 vuoden rangaistuksella.
Moni mielipidekirjoittaja on ehdottanut vankilatoimen palvelujen ostamista ulkomailta, mm. Venäjältä kaikkein vakavimmista rikoksista tuomittujen vankien varalle. Vankilatoimi on toki kallista ylläpidettävää suomalaisella palkkatasolla. Yhden vangin ”päivähoidon” hinnalla tukityöllistäisi useampia henkilöitä yhteiskunnallisesti hyödyllisiin tehtäviin.
Vangit ovat muuta väestöä sairaampia, sekä henkisesti että fyysisesti. Ehdotan vangeille samaa terveysperusteista kohtelua kuin koululaisillekin: yksi pelkästään kasviksista koostuva ateria viikossa. Ehdotuksena tämä lienee yhtä varteenotettava ja vakava kuin suomalaisvankien lähettäminen esim. Sumatralle, jossa supervarmasta säilömisestä tiloineen ja henkilökuntineen ei varmasti tarvitsisi maksaa yli 50 euroa/vanki/vrk.
Vakavammin puhuen EU-tasolla vankilatoimen laatu- ja turvallisuusvaatimusten yhtenäistämistä tulisi harkita ja katsoa voisiko koko toiminnan asettaa vapaan kilpailun alaisuuteen. Rikosseuraamuslaitoksen tapaisten instanssien tehtäväksi jäisi tällöin vankilatoimen yritysten valvonta ja ohjeistus.
Kampean keskusteluun niitäkin aiheita, joihin puolueet eivät uskalla tai välitä ottaa kantaa. Olen KD Tikkurilan pj ja KD Uudenmaan piirihallituksen jäsen. Edustan puoluettamme Kuluttaja-asiain neuvottelukunnassa kaudella 2008-2011 ja Demo ry:n hallituksessa 2010 alkaen.
